|
Kävelin sinfonian polkua elämänjoen ylittäminen, mistä minun sydän lyö yhteen ääneen, tuhat toivoa aamulla, aamunkoitteessa elän taas, ylitin tämän loistava olento, joka oli vaimoni elämä, onneni katosi hänen ollessaan poissa, omatuntoni pilkkaa minua elvyttää nuo voimakkaat tunteet mutta alitajunnani kutsuu minua järjestykseen hänen kohtalokkaasta lähdöstään, murskattu sieluni hänen itsekäs sielunsa haluaisi jättää hänet mutta hän haaveilee hänestä, että tämä paha kaksintaistelu päättyy ottamaan minun suru korvata se uudella kohtalo, jossa pääsen nirvanaani.
|