|
|
Satakieli
Kuin lintujen huutava lento myrskyssä,
Kaikki muistoni kaatuvat minuun
Pudota keltaisten lehtien joukkoon
Sydämeni ihailemasta sen taipunutta leppärunkoa
Rerets-veden violetissa sävyssä,
jota melankolia virtaa lähellä,
Kaadu, ja sitten huono huhu
Rauhoittaako kostea nouseva tuuli,
Ulos asteittain puussa, niin hyvin
Että hetken kuluttua emme kuule enää mitään,
Ei mitään muuta kuin poissaolevia juhliva ääni,
Ei muuta kuin ääni - oi niin laiska!-
Linnusta, joka oli ensimmäinen rakkauteni,
Ja kuka vielä laulaa kuin ensimmäisenä päivänä;
Ja kuun surullisessa loistossa
Nouseva kalpea ja juhlallinen, a
Melankolinen ja raskas kesäyö,
Täynnä hiljaisuutta ja pimeyttä,
Kiviaa taivaalla, jota lempeä tuuli harjaa
Puistava puu ja itkevä lintu.
Paul Verlaine,
|
